Uusi koti

Kimpsut ja kampsut on muutettu, tavaran paljous vain odottelee hissukseen sijoittumistaan uusille sijoilleen. Lumen tulo ei vain lakkaa, tosin iltapäivällä tunnin verran paistoi vahingossa aurinko. Ja sitten se lumisade alkoi taas. Alkaa tuntua hiljalleen niin kovasti siltä, että saisi se kesä jo tulla.

Hassua, miten asiat ovat kääntyneet toisin päin. Siinä missä joulu pienenä oli paras juhla kaikista, en ole nykyään jouluihminen. Joulun tienoilla se kaikki alakulo ja väsymys jotenkin kulminoituvat, ja joulusta ohi päästyä mieliala alkaa hiljalleen nousta. Pääsiäistä sen sijaan ei ole koskaan pitänyt oikein minään, paitsi nyt viime aikoina. Joulu tuntui joltakin väistämättömältä pahalta, ainakin melkein, kun taas pääsiäistä ihan odottaa. Jotenkin se tuntuu nykyään niin paljon isommalta juhlan aiheelta, ja yhdistyy siihen varmasti myös kevään ja kesän odotus.

Tänä vuonna ajattelin kokeilla pashan tekoa ensimmäisen kerran elämässäni. Hyvä resepti olisi tietysti mukava löytää (jotenkin sitä haluaisi vielä kaiken kukkuraksi toteuttaa prosessin sillä kuumennusmenetelmällä). Ja jos rahaa riittää, pitäisi kai ostaa se muottikin. Tiedän kyllä, että sen pashan voi kumota ihan mihin astiaan vain valumaan, mutta jotenkin haluaisi sen oikean muotin.

Viime aikojen uutisointi maalikkosaarnaajasta, paavin erosta (mitenkään ko. tapauksiin itseensä kommentoimatta) on taas vaihteeksi saanut ihmiset kommentoimaan uskontoon liittyviä asioita foorumeilla ja sosiaalisessa mediassa, ja kyseinen kommentointi on saanut minut jokseenkin masentuneeksi. Tuntuu siltä, että haluaisi hirveästi puolustaa uskontoa ihmisten sitä kohtaan osoittamaa silkkaa vihamielisyyttä vastaan. Aivan kuin kaikki uskonnosta kummunneet negatiiviset asiat olisivat uskonnon itsensä syytä, eivätkä mitenkään ihmisten omasta toiminnasta riippuvaisia.

Miksi se, että demokratian nimissä tapetaan ihmisiä, ei saa ketään eromaan demokratiasta? Tai miksi kommunismi ihanine lupauksineen ei sittenkään ottanut toimiakseen? Joskus tuntuu siltä, että ihminen on olentona kuin kuningas Midas. Ei niin että kaikki mihin hän koskee, muuttuu kullaksi, vaan niin että kaikki koskettamansa menee pilalle.