Naisia ja Pyhiä

Jocelyn Mathewesilla on mielenkiintoinen ja ilahduttava valokuvausprojekti. Hän kuvaa eri taustaisia ja ikäisiä ortodoksinaisia yhdessä heidän oman Pyhänsä ikonin kanssa. Kannattaa tutustua, kuvasarja miellyttävässä katselumuodossa nähtävillä Flickrissä: Women with icons.

Armorikasta uutta vuotta!

Unohdin blogin salasanan ja kai käyttäjätunnuksenkin. Ja sitten oli hirveä härdelli kaikkien tunnusten palautusoperaatioiden kanssa, ja jotain Google-tilin kanssa leikkimistä ja ties vaikka sun vallan mitä. Mutta kai tämä taas on omien näppien alla, valmiina jos kirjoitella tahtoo ja tietysti olemassa mahdollisuus kyetä deletoimaan koko roska tarpeen tullessa. Kylläpä säikäytti. Toivottavasti ei nyt tullut tuossa säätäessä töpeksittyä sillä lailla, että joku vie koko netti-identiteetin.

Joulu meni töitä tehdessä, paasto miten kuten. Katsastelin tuossa kalenteria ja totesin, että se seuraava paastohan alkaakin jo helmikuussa. Eli pääsee yrittämään uudelleen hyvinkin pian.

Oletteko muuten tietoisia siitä, että ABC-liikenneasemille ainakin joillain paikkakunnilla on tupsahtanut jonkinlainen halpis kirjakauppa? En ollut ainakaan minä, ennen kuin ohikulkiessani satuin paikkakunnan vastaavalle, ja havaitsin moisen myymälän olemassaolon. Luulin, että myynnissä olisi lähinnä jotain yleisiä pokkareita jne, mutta valikoima oli ainakin täällä yllätyksellisen laaja. Ostin mm. Nunna Ksenian elämänkerran Serafim Sarovilaisesta alle 15 eurolla, kun kirjakaupoissa opuksen hinta on paljon enemmän. Ostoslistani lyheni yhdellä kirjalla!

Joista puheenollen olenkin hassannut lähes kaikki liikenevät rahani viimeaikoina bensan lisäksi niihin, siinä määrin että kirjahyllystä loppuu tila enkä ehdi lukemaan entisiäkään uusien tieltä. Käyttäytymiseni on vähän niin kuin vaatekaupassa silloin, kun ostaa niitä pikkuisen liian pieniä vaatteita sillä periaatteella että kyllä niihin vielä laihtuu. No, ei laihdu. Ja saa nähdä, koska nuo kirjanikaan saan luettua. Ainakaan minun ei tarvitse enää ihan kotvaan turvautua kirjaston palveluihin, kun omaakin kirjastoa on aivan riittämiin.

Mutta tässä vaiheessa toivottelenkin kaikille armorikasta vuotta 2013! Palataan taas asiaan.

Pirtsakkaa!

Nimittäin keli.

Yksi etappi elämässä on ilmeisesti saavutettu: sain inssin läpi ja oikeuden jatkaa ajoharjoittelua itsenäisesti. Autokin on, joten periaatteessa sitä pääsisi nyt minne vain, milloin vain! ...jos uskaltaisi. Arveluttaa melkoisesti tämä ajankohta, sillä joutuu opettelemaan ajamaan nollataidoilla pimeällä sekä liukkaalla.

Ja jos olisi sitä aikaa. Elämä menee aika tiiviisti töissä, vanhempien luona visiteeratessa ja vapaa-ajalla aika tiivisti seurustelun merkeissä. Tuntuu, että käy omassa kodissaan lähinnä nukkumassa ja suihkussa. Kaiken muun ajan on jossakin muualla, ja syönkin pääasiassa töissä.

Hirveä ikävä on Valamoon, ja nythän sinne helposti pääsisi kun voisi itse ajaltaa. Mutta koskapa sinne sitten menisi? Saa nähdä, miten tiukka työvuorolistakin on taas tulossa, kun töissä on monta ihmistä sairaslomalla ja sijaisista tiukkaa. Muutenkin alkaa tuntua väsymys, pisin edellinen vapaa oli viikolla 10, kun koulussa oli hiihtoloma. Sen jälkeen pisin vapaa on ollut 4 päivää, jolloin kävin siellä Pietarissa. Siitäkin reissusta voisi kirjoittaa jonkun kuvallisen pienen bloggauksen jos ehtisi. Ja jaksaisi. Ja muistaisi enää yhtään mitään.

Ikääntymisestä

Mietin ihan pienen hetken otsikkoa. Pähkäilin vanhenemisen ja aikuistumisen välillä, ja tuokin on huono. Mutta tiedättekö?

10 vuotta sitten sai aikaan tällaista

Olen koko pienen ikäni ollut laiska nahjus, joka ei ole pahemmin viitsinyt pistää tikkua ristiin. Mutta nyt kai on tapahtunut jotakin vakavaa, kun tunnen äkillistä halua ja tarvetta rampata metsässä. Eilenkin kävin puolukassa ja samalla sain kohtuullisen saaliin kantarelleja ja tatteja. Ja se huono omatunto ja harmi, joka koituu siitä että tietää metsään jäävän niin paljon (ilmaista!!) poimittavaa ja ruokaa talven varalle.

Onko tämä nyt sitten sitä myöhäistä herännäisyyttä aikuistumiseen tai jotakin sellaista, en tiedä. Mutta jotakin on ilmeisesti tapahtunut, siitä en pääse mihinkään. Samalla alkaa herätä pienoinen pesänrakennusvietti, halu istuttaa hopeapaju johonkin pysyvään paikkaan, tapetoida ja rakentaa ensi kesänä kasvilava. Värjätä kasviväreillä. Kokeilla luonnonyrttejä. Neuloa.

Ja maalata. Vaikakkin minua ärsyttää kovasti, kun vertaan sitä mihin jäin lopettaessani maalaamisen lukioikäisenä ja sitä, mistä aloitin sen taas noin 10 vuoden taon jälkeen. Aloittamiseen syyllinen on kieltämättä eräs miespuolinen henkilö, joka moiseen kannusti. Perinaisellisesti ehdin häntä myös siitä suomia, sillä maalaaminen tuottaa minulle ison kasan turhautumista ja kiukuttelua.

Viimeisin aikaansaannos:

Vielä saa treenata

Terveisiä Pietarista!

Olin neljä päivää reissussa, käyden Pietarissa ja sen lähialueilla. Ohjelmaan kuului muutama luostarikäynti pyhäinjäännöksineen sekä kirkkoja ihmeitätekevine ikoneineen normaalin kaupungilla vaeltelun ja nähtävyyksien katselun lisäksi.

Mene ja tiedä siitä, sainko ihan kaikkea mahdollista hengellisesti irti. En ole vastaavanlaisia reissuja aiemmin tehnyt, ja muutenkin siellä isossa maailmassa iski ujous. Paljon meni aikaa ihan vaan suu pyöreänä ihmettelyyn. Kirkoista ja luostareista olisi voinut tehdä ikonihankintoja, mutta pupu meni pöksyyn monet kerrat, mitä tulee kauppojen hierontaan kielitaidottomana. Yhden ikonin sitten rohkamustuin hankkimaan, osittain ihan sen vuoksi että tulisi tehtyä. Ja onnistuihan se!

Venäjällä kirkot ovat ilmeisesti auki ihan eri tavalla kuin meillä täällä Suomessa. Niissä tuntui olevan jatkuvasti pientä liikettä palvelusten ulkopuolellakin, kun matkan varrella kirkkoon poikenneet ihmiset kävivät sytyttämässä tuohuksia ja rukoilemassa ikonien äärellä. Tulin tästä hieman kateelliseksi. Meillä pyhäkköjä on niin harvassa, että sinne täytyy ihan tehdä lähtöä. Ja varsinkin talvisaikaan lienevät kiinnikin, ellei sitten ole palvelus. Näin taitaa olla Valamon luostarissakin, mikä on suuri sääli. Jotenkin itse tahtoisin käydä kirkossa myös palvelusajan ulkopuolella, ihan omassa rauhassa.

Muuten minulle ei kuulu kummempaa. Töitä, silloin tällöin vapaata ja autokoulua. Odotan totisesti ajokortin saamista, sen jälkeen pääsen liikkumaan ihan toisella tavalla ja ehkä jopa käymään joskus taas liturgiassakin. Otteeni kirkon elämästä on ollut aika hataraa talvesta saakka, osittain ihan sattuneista syistä ja osittain oman henkisen laiskuuteni vuoksi. Mutta kummasti sitä aina roikkuu toisella kädellä kirkon helmassa kiinni tavalla tai toisella. Kirkkoon liittyessäni pelkäsin että mitä jos oma aktiivisuuteni tyrehtyy täysin. Ilahduttavaa on ollut huomata, että kyllä niitä pieniä pilkahduksia omassa arjessa sittenkin on, vaikkakin se tärkein eli liturgiaan ja ehtoollisesta osallistuminen on jäänytkin vähiin.

Toisaalta olen saanut viriteltyä vanhaa harrastusta kymmenen vuoden tauon jälkeen taas käyntiin, olen alkanut taas maalaamaan osittain erään läheisen ihmisen kannustuksen vuoksi. Ikonimaalaus kiinnostaisi minua hurjasti, mutten taida olla kauhean rukouksellinen ja kärsivällinen luonne. Ja pitäisihän siihenkin kiinnittää paljon rahaa ja aikaa, sekä löytää itselleen kursseja joilla opiskella.

Alla muutama kuva reissusta, enempää en juuri nyt jaksa ladata. Katsotaan, jos pitäisin niitä vähän reservissä ja osaa käyttäisin ihan kuvituksena myöhempiin bloggauksiini.

Hyvää kesää!

Blogihiljaisuus on jälleen ollut pitempi kuin nälkävuosi, ja kaikenlaisen sosiaalisen median seuraaminen sähköpostista lähtien on ollut totaalisen retuperällä. Aika on mennyt vauhdilla, ja Internetin ulkopuolinen elämä imenyt mukaansa.

Onhan tässä tapahtunut paljon: olen valmistunut koulusta, saanut työpaikan ja muuttanut keskelle maaseutua vailla ajokorttia ja autoa, huonojen julkisten yhteyksien päähän ja sukulaisilta ja satunnaisilta tutuilta saatavien autokyytien varaan. Olen tosin autokoulussa ja autokin valmiiksi katseltuna, jos vaikka pääsisinkin kulkemaan jonnekin itsenäisesti jossakin vaiheessa.

Työt ja heilastelut (kyllä vain), ovat vieneet ajan ja vapaa-ajan ja jaksamisenkin. Kauhistuin siitäkin kuinka kauan on aikaa edellisestä kirkossakäymisestä, tosin vetoan pitkälti kulkuneuvottomuuteeni ja siihen, että olen lähes kaikki viikonloput töissä. Valamossa kävin ohikulkumatkalla sytyttämässä tuohuksen Jumalanäidille, siinäpä kaikki.

Tällaista minulle, hengissä ollaan. Koetan aktivoitua syksyn mittaan.

Paljon onnea minulle!

Tänään siitä valmistumisesta tulee sitten ihan virallista, kun mennään kuuntelemaan rehtorin puhe ja syömään täytekakkua. Siltä tosin tuntuu, että ammatillinen tietämykseni ja osaamiseni noin ihan oikeasti on surkeaa. Lähinnä on olo, että koulun alusta tähän päivään saakka meidät on tungettu vain johonkin putkeen, jonka tarkoituksena on ollut pukata meidät ulos mahdollisimman nopeasti ja jälkiä jättämättä.

Mutta silti, hienoa. Koskaan en ole muuten odottanut ensimmäistä palkkaani näin kovasti. Muutto söi säästöt ja loppukuuksi on 40 euroa rahaa. Ja ostoslista hankittavista asioista pitkä!

Jumalanäidin ikoneihin törmää muuten aika odottamattomissa paikoissa ja yllättävien ihmisten luona.

Pakko toivotella tähän samaan syssyyn vielä oikein hyvää kevättäkin! Oli aika ihanaa kävellä eilen iltavuorosta kotiin, kun ilma oli lämmin ja tuoksui hyvin voimakkaasti keväälle, märälle maalle ja tulevalle kesälle.

Kuva: huiskula.fi

Ortodoksi vuoden verran

Paljon on aikaa vierähtänyt, elämä makaa puolestaan ihan toisella kantilla kuin alkuvuodesta. En uutena vuotena olisi kuvitellut, että se olisi ihan näin järjestynyt, mutta toistaiseksi en valita.

Kulunut hiljaisuuteni pitää sisällään viimeiset työharjoittelut, vatsavaivoja, valmistumisen koulusta, muuton vanhalle kotipaikkakunnalleni muutaman kymmenen kilometrin päähän kirkosta sekä työpaikan. Lisäksi tässä olisi ehkä orastava ihmissuhdekin, saa nähdä. Kaiken kaikkiaan tällä hetkellä asiat ovat hyvin, vaikkakin onnistuin kiireen, stressin, vatsaongelmien ja muutaman muun tekosyyn voimin jättämään Suuren Paaston väliin täysin. Havaitsin vain, että pääsiäinen tuli.

Vuosi sitten tulin liitetyksi Kirkkoon, hieman suretti etten päässyt pääsiäisen palveluksiin sen vuoksi että minulla oli töitä. Sen verran kuitenkin pääsin osalliseksi pääsiäisilosta, että henkilö jonka kanssa olen heilastellut, ajalti minut kaupunkiin päästäkseni käymään kirkossa. Osallistuin kirkon kiertoon ja sen jälkeen poistuin paikalta jo senkin takia että seuraavana päivänä oli töitä. Tupaten täysin ja kuuma kirkkokaan ei oikein innostanut.

Mutta, Kristus nousi kuolleista! Ja itsekin olen yhä hengissä ja terveenä.

Optinan isien rukous sielunrauhaksi

Olen ainakin itse tämän tarpeessa nyt:

Flora ja fauna

Kuva: www.ripidi.fi

Puhutaan sitten välillä kirjoistakin.

Tunnen monestakin syystä tiettyä rakkautta käsitöitä ja erilaisia tekstiileitä kohtaan, ja silloin tällöin selailen mielenkiinnolla niistä kertovia kirjojakin.

Yksi hienoimmista tekstiilitaiteen muodoista ovat mielestäni kirkkotekstiilit, ja nyt kadunkin syvästi etten joskus viime vuonna ostanut oheista kirjaa Suomalaisen kirjakaupan alesta, jolloin sen olisi jostakin kumman syystä saanut vajaalla kolmellakymmenellä eurolla.

Kyseessä on siis Päivi Sturmin ja Leena Säpin kirja Flora ja Fauna. Kasvi- ja eläinaiheita ortodoksisen kirkon esineistössä. Sturm toiminee tutkijana Säpin ollessa tekstiilikonservaattori Suomen ortodoksisesta kirkkomuseosta.

Kirja käsittelee ja esittelee erilaisia kasvi- ja eläinaiheita, joita mm. kirkkotekstiileissä on ollut. Kuvat kirjassa ovat hienoja, ja tuovat esiin yllättävän laajan ja rikkaan kuvamaailman. Suosittelen lämpimästi tutustumaan, mikäli aihepiiri kiinnostaa.

Kirjameemi

Nappasin Liioliilta kirjameemin:

Mitä kirjoja on tällä hetkellä yöpöydälläsi?

Minulla ei ole yöpöytää. Mutta jokaisella huoneeni (opiskelijasolu) vaakatasolla minulla on kyllä lojumassa keskeneräisiä kirjoja. Muistaakseni olin viimeksi lukemassa nunna Ksenian kirjaa Serafim Sarovilaisesta. Keskeneräisiä kirjoja on liian monta.

Millaista kaunokirjallisuutta luet?

Oikeastaan viime aikoina olen lähinnä kahlannut tuskastuttavan hitaasti Dostojevskia. Ja sitten luin Terry Pratchettia. Olen aina pitänyt esimerkiksi historiallisista romaaneista Mika Waltarin tyyliin ja tietyistä fantasiakirjoista, tällä hetkellä tosin luen lähinnä Martinin Tuleja ja jään laulu -sarjaa, ja viimeisinkin lukemani suomennettu osa on luettu aikaa sitten.

Miksi et kirjoita lukemistasi kirjoista?

Mieli periaatteessa tekisi, mutta ujous estää. En varmaan koe kykeneväni esittelemään saati ruotimaan niitä niin kovin järkevästi. Sitaatteja olen kyllä viljellyt. Pitäisikö niistä kirjoista sitten kirjoittaa enemmän?

Mitä olet lukenut viimeksi? 

Sitä Serafim Sarovilaista. Kai. 

Mitä noloa löytyy kirjahyllystäsi? 

Ei mitään kamalan noloa enää. Raahasin ne noloimmat nimittäin kierrätykseen.

Millaista tietokirjallisuutta luet? 

Olen aina lukenut aika vähän tietokirjallisuutta. Viimeiset vajaat kolme vuotta olen lukenut lähinnä ortodoksista teologiaa. Keittokirjat kiinnostavat myös, lisäksi olen ajatellut hankkia kirjastosta neulekirjoja lainaan. Kai ne käsityökirjatkin kiinostavat siis, haluni käsillätekemiseen on herännyt vuosien kooman jälkeen. Elämänkertakirjallisuus kiinnostaa myös, mutten saa koskaan aikaiseksi. Tietyissä määrin pidän myös historiallisten teosten lukemisesta, aiheet tosin ovat valikoituja.

Missä säilytät kirjojasi?

Minulla on kaksi kirjahyllyllistä kirjoja sekalaisessa järjestyksessä. Ortodoksisuutta tavalla tai toisella käsittelevien kirjojen viemä tila on näemmä kasvanut. Lisäksi kirjoja on työpöydällä, kirjahyllyn reunalla, rehellisyyden nimissä myös lattialla ja joskus myös sängyllä.

Meemiä saanee kierrättää.