Nimittäin keli.
Yksi etappi elämässä on ilmeisesti saavutettu: sain inssin läpi ja oikeuden jatkaa ajoharjoittelua itsenäisesti. Autokin on, joten periaatteessa sitä pääsisi nyt minne vain, milloin vain! ...jos uskaltaisi. Arveluttaa melkoisesti tämä ajankohta, sillä joutuu opettelemaan ajamaan nollataidoilla pimeällä sekä liukkaalla.
Ja jos olisi sitä aikaa. Elämä menee aika tiiviisti töissä, vanhempien luona visiteeratessa ja vapaa-ajalla aika tiivisti seurustelun merkeissä. Tuntuu, että käy omassa kodissaan lähinnä nukkumassa ja suihkussa. Kaiken muun ajan on jossakin muualla, ja syönkin pääasiassa töissä.
Hirveä ikävä on Valamoon, ja nythän sinne helposti pääsisi kun voisi itse ajaltaa. Mutta koskapa sinne sitten menisi? Saa nähdä, miten tiukka työvuorolistakin on taas tulossa, kun töissä on monta ihmistä sairaslomalla ja sijaisista tiukkaa. Muutenkin alkaa tuntua väsymys, pisin edellinen vapaa oli viikolla 10, kun koulussa oli hiihtoloma. Sen jälkeen pisin vapaa on ollut 4 päivää, jolloin kävin siellä Pietarissa. Siitäkin reissusta voisi kirjoittaa jonkun kuvallisen pienen bloggauksen jos ehtisi. Ja jaksaisi. Ja muistaisi enää yhtään mitään.
Onnea ajokortista!Vaati rohkeutta suorittaa se vanhemmalla iällä.Minä sain sen kun odotin esikoistani ja kun kortti oli lompakossa,ajokkina vauvankakan värinen wartburg,takalasissa 80 lätkä ja vauvankoppa takapenkillä (toki turvavöissä) kiinni.Oltiin menossa neuvolaan.Siitäkin on jo n 27 vuotta,en minä ole vanha vaan lapset kasvaa...
VastaaPoistaAsutko kuinka kaukana Valamosta? Miekin sain vain pistäytyä yhtenä sunnuntaina liturgiassa ja samalla vierailimme myös Lintulassa.
VastaaPoistaAjokortin ajaminen oli se pienempi hankaluus, rohkeutta vaatii enemmän ajaa silloin tällöin.
VastaaPoistaPalaga: On sinne Valamoon matkaa, muttei nyt niin kohtuuttomasti etteikö päiväreissua pysty tekemään :)