Matkija

Jostain syystä työhön liittyvät asiat ovat olleet täälläkin mielessä niin omien tarpeiden, halujen kuin ihmissuhdekuvioidenkin osalta. Niinpä nappasin Liioliilta ajatuksen pistää ylös kahdeksan faktaa omasta suhteesta työhön:

1. Ikääni suhteutettuna olen tehnyt hyvin vähän töitä, eläkkeet ja CV eivät ole päässeet karttumaan. Kai sitä on sitten ollut työtä vieroksuva ja itsestään epävarma alisuoriutuja.

2. En ole päivääkään tehnyt niitä hommia, joita alunperin opiskelin ja totta puhuen en edes hirveän paljon yrittänytkään.

3. Periaatteessa pidän nykyisestä työstäni, mutta alunperin opiskelin alaa koska a) se kuulemma työllistää ja b) koulutus oli lyhyt. En ajatellutkaan tekeväni näitä hommia vuosikausia, lähinnä ajattelin että on oikeasti alettava tekemään jotakin arvellessani että säännöllisen palkan turvin on kivempi miettiä sitä mitä haluaisi tehdä isona kuin työkkärin rahalla. En tosin vieläkään keksi, mitä se sellainen sitten olisi jota haluaisin tehdä ja joka myös työllistäisi ainakan täällä päin maata.

4. Mietin, pitäisikö minun irtisanoutua vakityöstäni ja vaihtaa se epävarmempaan mahdolliseen keikkatyöhön ja lyhyisiin sijaisuuksiin muuttaakseni paikkakunnalle elämäntilanteeseen, johon toisaalta kaipaan mutta jonka onnistumisesta ei ole takeita.

5. Kadehdin kaikkia niitä, joilla tuntuu riittävän pitkäjänteisyyttä, ideoita, kykyjä, luovuutta ja intohimoa tulla edes jotenkin toimeen käsityöyrittäjänä, sillä salaa haluaisin ihan vähän olla itsekin juuri sellainen.

6. Juuri nyt tuntuu siltä, että olisi kivaa tehdä töitä, joissa ei olisi jatkuvaa painetta olla koko työpäivän ajan tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa pärjäten erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Saati tarvitsisi olla pitkämielinen ja empaattinen. Haluaisin tällä hetkellä vain tehdä työtä, jossa saisi tehdä jotakin pääasiassa itsekseen muutaman hyvän työkaverin kanssa, kuukausipalkka olisi näppiin jäävänä sen pari tonnia vähintään ja kommunikointi muun maailman kanssa vähäistä.

7. Väsyn ja stressaannun kolmivuorotyössä tällä luonteella, mutta toisaalta pidemmällä vapaalla alan muuttua kiukkuiseksi ja levottomaksi ihmiseksi siksi etten ole töissä.

8. On hirveää ajatella, että suurimman osan ajastaan käyttää niitten ihmisten kanssa, joita kohtaa työpaikalla itselleen rakkaitten ja läheisten ihmisten sijaan.