Havaintoja ja hankintoja

Muutto olisi 1.3. Yritin olla aktiivinen ja tehdä muuttoilmoitusta, mutta se oli nettipalvelun mukaan ihan liian aikaista! Lykätään myöhemmäksi, siis. Vuokranantaja ei myöskään vastaa puhelimeen että saisin asuntoni sanottua irti.

Kuva: Ortodoksi.net

Tähän asti töistä irtisanoutuminen on ollut silkkaa onnea, stressini määrä laski romahdusmaisesti. Epäilen kyllä, että kyllä se sieltä vielä takaisin tulee kun alkaa uusia töitä miettimään. Toivottavasti kuitenkin seuraavat työt tulevat olemaan paikoissa, joissa henkinen rasite ei ole ihan yhtä suuri.

Minun piti vain satunnaisesti surffailla netissä, mutta vastoin kaikkia lupauksiani päädyin ostamaan vielä yhden kirjan lisää (nyt en hanki ainoatakaan, ihan hetkeen! Ainakaan viikkoon). Tilasin Valamon luostarin verkkokaupasta suomeksi julkaistun Isä Alexander Schmemann: Päiväkirjat 1973-1983. Minua kiinnostavat tällaiset tämäntyyppiset henkilökohtaiset teokset, joissa henkilö pohtii omaa suhdettaan uskoon, kirkkoon ja elämään siinä kaiken ympärillä. Ehkä jollain tapaa tämä mielenkiinto kumpuaa omasta heilahtelevaisesta uskon heikkoudesta ja vahvuudesta, joka kaipaa jonkinlaista tukea muilta ihmisiltä. Mutta ihan puhtaasti on myös mielenkiintoista lukea isä Alexanderin mietteitä ja ajatuksia hänen elämänsä kymmenen viimeisen vuoden ajalta. Tyyris opus, mutta muutaman kymmenen ensimmäisen sivun perusteella mukavaa ja antoisaa luettavaa.

Ensin ajattelin kirjoittaa jonkinlaista arvioita siitä, mitä kirjan alkupuoli suhteessa isä Alexanderin pojan kirjoittamaan esipuheeseen toi mieleeni, mutta taidan luopua siitä. Pikemminkin minulle tuli sellainen olo, että olenkohan kovakin tirkistelijä halutessani työntää nenäni toisen ihmisen yksityisiin päiväkirjamerkintöihin, joissa hän kuvaa omia kokemuksiaan, kipuilujaan ja elämäänsä. Mutta sellainen taipumus elämänkerrallisella kirjallisuudella joskus on, kun haluaa tietää enemmän jostakin henkilöstä ja tahtoo nähdä hänen päänsä sisään.